Itsemyötätunto

Itsemyötätunto voidaan määritellä ystävällisyydeksi itseä kohtaan; se on hyväntahtoista ja ymmärtäväistä itsensä kohtelemista ja ystävällisiä tekoja itselle. Se tarkoittaa myös sitä, että ymmärrämme inhimillisyyteen kuuluvan epätäydellisyyden; teemme kaikki virheitä ja ne kuuluvat ihmiselämään. Tietoisen läsnäolon taito on oleellinen osa itsemyötätuntoa, sillä silloin kohtaamme myös hankalat tunteet. Niin sanottuja kiellettyjä tunteita ei ole, ja ymmärrämme, että emme ole yhtä kuin ajatuksemme ja tunteemme. Pystymme tarkastelemaan omaa kokemustamme tietoisesti.

Mitä hyötyä on itsemyötätunnosta?

Itsemyötätuntoinen ihminen haluaa ymmärtää itseään ja osaa kuunnella tunteitaan sekä tarpeitaan ja toimii niistä tietoisena. Tämä helpottaa ihmissuhteissa toimimista kaikilla elämän osa-alueilla niin työssä, opiskelussa, harrastuksissa, perheissä kuin ystävyys-, rakkaus- ja seksisuhteissa. Ihminen on kokonaisvaltainen olento ja ajatuksilla sekä tunteilla on vaikutusta myös fyysiseen oloon sekä toimintaan. Jos ajatukset itsestä ovat usein kovin negatiivisia, luultavasti olo on kurja.

Itsemyötätunnolla on tutkimuksissa huomattu olevan positiivisia vaikutuksia ihmisen mielenterveyteen. Henkilöillä, joilla on vahvempi itsemyötätunto on muun muassa vähemmän taipuvaisuutta ahdistukseen, vähemmän stressiä, masennusta ja uupumusta sekä korkeampi sietokyky vastoinkäymisissä ja lisäksi kyky ottaa vastuuta virheistään ja oppia niistä. Itsemyötätunnon on todettu myös olevan yhteydessä parempaan unenlaatuun ja -määrään.

Miksi myötätunto itseä kohtaan on niin vaikeaa? 

Itsemyötätunnon lähtökohta on ymmärrys ja ystävällisyys. Valitettavasti moni meistä on kasvanut siinä uskossa, että itselleen ei kuulu olla ystävällinen, vaan itseltä tulee vaatia aina vain enemmän. Jatkuvaa itsensä kritisointia ja vähättelevää sisäistä puhetta pidetään joskus melkeinpä normaalina. Ystävällisyys itseä kohtaan tarkoittaa, että omia heikkouksia ja epäonnistumisiaan oppii ymmärtämään, ja silloin saatamme huomata kuinka vahingollista loputon arvostelu itseä kohtaan onkaan ollut. Ystävällinen suhtautuminen on myös aktiivista itsensä lohduttamista, samaan tapaan kuin lohduttaisimme ystävää tai lasta, jolla on murheellinen olo.

Itsemyötätuntoinen seksuaalisuus

Itseään kohtaan myötätuntoinen ihminen pyrkii hyväksymään oman seksuaalisuutensa sellaisena kuin se on. Hän koittaa ymmärtää, ettei ole ihmisenä täydellinen ja että seksuaalisuus on luonteeltaan monitahoista ja elävää. Seksuaalisuus voi olla nautinnon lähde ja voimavara niin fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti, emotionaalisesti kuin sosiaalisesti. Itsemyötätuntoa harjoittava ihminen pyrkii suhtautumaan kehomieleensä armeliaasti ja mahdollisimman lempeästi. Hän ymmärtää, etteivät seksitilanteet aina mene niinkuin itse toivoisi ja että pettymyksen tunteet kuuluvat välillä myös seksiin. Toisaalta hän myös tunnistaa seksuaaliset tarpeensa ja toiveensa sekä uskaltaa ilmaista niitä kumppaneille.

Jos itsemyötätunto on olematonta, voi seksistä ja seksuaalisuudesta nauttiminen olla haastavaa. Silloin itseään, omaa kehoaan, ulkonäköään tai ihmissuhteitaan kohtaan voi olla hyvin kriittinen ja tyytymätön. Esimerkiksi seksin aikana voi olla lyttääviä ajatuksia, kuten “En ole riittävä, en osaa nauttia, en osaa heittäytyä, olenkohan ruma ja ällöttävä.” Nämä ajatukset estävät nautinnon ja tekevät kurjan olon. Ajatuksiin voi liittyä esimerkiksi epäonnistumisen pelkoa, häpeän tai syyllisyyden tunteita.

Ihmissuhteissa itsemyötätunto vahvistaa suhteen turvallisuuden tunnetta ja kommunikaatiota. Itsemyötätuntoinen ihminen kannustaa ja lohduttaa sekä itseään että kumppaniaan. Jos suhteen toinen osapuoli on hyvin kriittinen ja vaativa, se voi heijastua myös omaan ajatukseen itsestä. Tällaisessa suhteessa voi olla haastavaa harjoitella itsemyötätuntoa. Toisaalta, jos suhteen toinen osapuoli on vahvasti itsemyötätuntoinen, voi toinen saada siitä tukea oman itsemyötätunnon kehittämiseen.

Itsekritiikki haastaa itsemyötätuntoa

Ihminen on sosiaalinen olento, joten ryhmään kuuluminen on meille tärkeää. Lauman kaipuu sekä tarve tulla nähdyksi selittyy niin evoluutiopsykologian kuin kiintymyssuhdeteorian avulla. Itsekritiikin taustalla on usein pelko häpäistyksi tai hylätyksi tulemisesta. Itsekritiikillä tarkoitetaan tuomitsevaa, mitätöivää, alentavaa ja vihamielistä sisäistä ääntä. Säännöllisenä ja toistuvana itsekritiikistä syntyy vakiintunut tapa puhua itselle. Itsekriittisyys aktivoituu, kun tapahtuu jonkinlainen epäonnistuminen tai asiat eivät suju odotusten mukaisesti. Tällöin ihmisellä voi olla vaikeuksia rauhoittaa itseään ja vakuuttaa, että tästä kyllä selvitään. Itsekritiikissä ihminen tulkitsee helposti myös muut ihmiset kriittisiksi ja tuomitseviksi.

Vaikeuksia kohdatessaan olisi hyvä yrittää ymmärtää epäonnistumisen olevan humaania ja antaa samalla tilaa pettymykselle tai muille hankalille tunteille. Myötätunnossa ihminen ei solvaa eikä tuomitse itseään tai muita. Vaikeiden tilanteiden hyväksyminen ei tarkoita alistumista tai sitä, ettei saisi tuntea surua tai pettymystä. Kaikki kohtaavat epäonnistumisia tai vastoinkäymisiä ja niitä saa surra. Tietoisesti läsnäolevina tunnistamme kivuliaat tunteet ja ajatukset, joita saattavat olla esimerkiksi häpeä, syyllisyyden tunne, pelko, viha, suru tai ajatukset siitä, etten kelpaa, olen viallinen, en ansaitse hyvää ja niin edelleen. Erityisen tärkeää olisi harjoittaa empatiaa ja ymmärrystä itseämme kohtaan etenkin silloin, kun paha olo johtuu omasta virheestä.

Lue täältä lisää, kuinka itsemyötätuntoa voi vahvistaa kehotietoisuuden avulla.

Artikkelin lähteinä on käytetty näiden asiantuntijoiden materiaalia:

Katja Myllyviita
Kristin Neff
Ronnie Grandell
Tara Brach